Kaikkialla valkoisessa maailmassa National Alliancen aktivistit levittävät tällä viikolla viestiä "rakasta rotuasi". Liity mukaan! Tämän päivän lähetyksessä Kevin Strom tutkii ajatusta kaltaistensa rakastamisesta yhtenä perustavanlaatuisena tekijänä terveen tulevaisuuden turvaamisessa.

Mitä rakkaus on? Rakkaus on sitä, mikä saa syleilemään intohimosta, sitä, mikä saa rakastavaiset pitelemään lujasti kiinni toisistaan auringonpaisteessa ja myrskyssä, sitä, mikä saa kunnostautumaan ja tekemään suuria asioita rakkaidemme takia. Se on rakkaus, joka saa äidin antamaan kaikkensa tai isän uhraamaan henkensä lapsensa puolesta.

Se on rakkaus, joka saa meidät näkemään täydellisellä tarkkuudella rakkaidemme hymyn kymmenien metrien päästä läpi kuhisevan väkijoukon, väkijoukon samalla kadotessa näkökentästämme täysin. Se on rakkaus, joka saa veren nousemaan kasvoillesi kun vastaat siihen hymyyn, sillä samalla hetkellä kun ymmärrät hänen todella olevan sinun rakkaasi, mitä et tiennyt ennen sitä kullanarvoista hetkeä. Sitä on rakkaus.

Me kaikki tunnemme näitä tunteita. Vaikka emme täysin ymmärtäisi niitä, me tiedämme niiden olevan todellisia, että ne ovat osa meitä. Jollain tavalla me tiedämme niiden olevan elinvoimaisia, tärkeitä ja korvaamattomia. Nämä rakkauden tuntemukset saavat meidät tekemään sen, mitä meidän on tehtävä siirtääksemme kallisarvoisen geneettisen perintömme seuraavalle sukupolvelle. Halusimmepa hyväksyä sen tai emme, nämä rakkauden tunteet kumpuavat syvimmistä vaistoistamme.

Toiset olennot tällä planeetalla ottavat myös osaa rakkauden vaikuttaviin toimiin ja antaumukseen tuodakseen seuraavan sukupolven maailmaan. Tiedekirjailija Robert Ardrey kirjoitti käänteentekevässä kirjassaan The Territorial Imperative yhdestä sellaisesta olennosta:

"Ei mikään tämän planeetan luonnon vaara voi kilpailla keisaripingviiniä kohtaavien vihamielisten elinolosuhteiden kanssa. Keisaripingviini lisääntyy ainoastaan jäisellä Antarktiksen mantereella. Ja ne lisääntyvät talvella. Kun maaliskuu tulee ja eteläinen syksy synkkenee, keisari, hänen vaimonsa ja ystävänsä suorittavat raskaan marssinsa sisämaahan läpi jään siihen paikkaan, jossa heidän perinteensä määrää heidät lisääntymään. Siellä ei ole kiviä pesäpaikoiksi. Naaras laskee ainoan munansa pohjattoman tuntuisen jään päälle, ja koiras ottaa munan räpylöidensä päälle. Sitten naaras lähtee pois, takaisin merelle ja heidän ainoalle ruuan lähteelleen. Koiras jää sijoilleen muna räpylöidensä päällä. Kaamos ympäröi hänet. Antarktiksen talvi myrskyää, värisyttää, huokailee, paukkuu, musertaa ja koettelee tänään aivan kuten kaikkina aiempinakin aikoina. Koiras jatkaa seisomista muna räpylöidensä päällä. Hän seisoo hyvin lähekkäin ystäviensä kanssa, olkapäät toisiaan vasten lämmön säästämiseksi. Siellä ei ole väittelyitä, riitoja omaisuudesta, hallintaa, rajoja, etuoikeuksia. Harvoina hetkinä yö selvenee näissä ankarissa oloissa paljastaen Etelän ristin. Ironisina hetkinä eteläiset revontulet kiertelevät hehkuen hempeää, kaukaista valoaan, leikkien, ulottumattomissa, kiihottaen, palkitsematta. Useimmin myrsky raivoaa. Kaikki katoaa. On tuulta ja kylmyyttä enemmän kuin kuvitella saattaa. Siellä on luonnon raivon kauhua ja luonnon äänettömyyden kauhua. Siellä on luonnon uskomattoman pimeyden kauhua. Siellä on luonnon vienon juhlavalaistuksen kauhua. Ja kaiken aikaa keisaripingviini ja hänen ystävänsä seisovat tiheänä riidattomana joukkona, jokainen muna jalkojensa päällä samalla kiertäen, osoittaakseen Antarktiksen periferian vihamielisyydelle, osoittaakseen sille lepohetken, hetken helpotusta ja lämpöä sosiaalisen ruumiin sydämessä."

"Kahden kuukauden ajan tämä on heidän erivapautensa. Sitten heidän vaimonsa, lihavina ja sydämellisinä, palaavat mereltä. Koiraat antavat munan, lähtien itse laajojen ja avointen vesien helpotuksen, vapauden ja ravitsevan elämän lähteelle. Kun he palaavat, poikaset ovat kuoriutuneet. Kevät ja auringonpaiste ovat tuloillaan, ollen kaikkein suotuisin ajanjakso poikasten selviytymiselle. Tämä viimekädessä oli evolutiivinen syy, syy tälle talviselle koitokselle."

"Liian laajat purot ylitettäväksi erottavat meidät eläinten kärsimyksestä. Liian korkeat seinämät estävät sympatiamme kyyneleet. Me emme voi inhimillisellä tai jumalallisella ennalta tietämisen kyvyllä käsittää koiraspingviinien elävää hetkeä pimeässä, jäisessä, loputtomassa Antarktiksen yössä muna räpylöidensä päällä kiertävässä joukossa kylmien, kaukaisten, välinpitämättömien tähtien alla. Et voi ymmärtää, et koskaan. En voi ymmärtää, en koskaan."

Kuten sanoin yhdessä aivan ensimmäisistä American Dissident Voices -lähetyksistäni, Robert Ardreyn tarinassa on hyvin syvällinen tarkoitus ja meille tärkeä opetus: Myös me, kuten keisaripingviinit, olemme geneettisen perintömme vaalijoita, perintömme, joka on siirtynyt esi-isiemme onnistuneen selviytymisen kautta orgaanisen elämän alusta tähän päivään saakka. Geneettinen perintömme on älykkyyden, fyysisen voiman ja kauneuden, luovuuden ja jatkuvasti laajenevan tietoisuuden ja universumin ymmärtämisen perintö. Jos missään vaiheessa biologisen evoluution satojen miljoonien vuosien aikana esi-isämme olisivat epäonnistuneet varmistamaan väkemme seuraavan sukupolven selviytymisen typeryyden tai hullutuksien vuoksi, me emme olisi täällä nyt. On helppo tulla poiketuksi monien modernissa maailmassa meille tarjolla olevien rahan tekemisen, nautintojen ja hullutuksien teille. On helppo unohtaa se tosiasia, että myös meillä on vastuu tulevista sukupolvista siirtämällä rotumme geneettinen perintö eteenpäin huonontumatta. Kuten keisaripingviineillä, tavallaan meilläkin on muna räpylöidemme päällä – se muna on rotumme tulevaisuus – ja kaikki – kaikki – riippuu yhteistyöstämme, solidaarisuudestamme sekä päättäväisyydestämme suojella ja puolustaa tätä geneettistä tulevaisuutta jokaista vastaan, joka joko hullutuksien tai typeryyden vuoksi muuten tuhoaisi sen.

Keisaripingviini ei tietenkään ymmärrä mitään tästä, ainakaan mitä tieteemme osaa kertoa. Mutta joku tunne, ehkäpä samankaltainen kuin meidän rakkautemme tunne tai velvollisuuden- ja lojaaliuden tunteemme, pakottaa ne käyttäytymään niin kuin ne käyttäytyvät, pakottaa ne "tekemään kuten on oikein", jotta niiden geeniperimällä on mahdollisuus kuolemattomuuteen. Aivan kuten ne, me jollain tavalla "vain tiedämme" mikä on oikeaa käyttäytymistä rakkaitamme kohtaan. Me "vain tiedämme", että on pelkästään oikein naisen ja miehen rakastua ja mennä naimisiin ja perustaa uusi perhe. Paitsi jos meissä on jotain vikaa, me "vain tiedämme", että eroottiset tuntemuksemme ovat tarkoitettu saman rodun ja vastakkaisen sukupuolen jäseniä kohtaan, eikä mihinkään muuhun yhdistelmään. Riippuen ajasta ja paikasta, jossa elämme, me voimme ajatella tuhansia uskonnollisia ja mytologisia oikeutuksia sille, miksi sen, mitä me "vain tiedämme", täytyy olla totta – ehkäpä profeetta tai jumala tai oraakkeli tai ikivanha kirjoitus kertoi, että asian täytyy olla niin. Ehkäpä demoni tai kirous tuhoaa ne, jotka tekevät toisin. Mutta kun perustelut ovat lukemattomat ja sisäinen tietoisuus suhteellisen yhtenäinen, on turvallista sanoa sellaisten selitysten selittävän vähän.

Kuten keisaripingviinit, me toimimme vielä epätietoisen vaiston varassa. Jumalillamme ja demoneillamme me olemme tehneet hiukan runoutta, kenties, terveistä tunteistamme ja luoneet toteemin, jolla pelottaa ne, joilla terveet vaistot ovat heikompia, käyttäytymään paremmin kuin he muuten käyttäytyisivät.

Sellaisissa asioissa tunteemme oikeasta ja väärästä oikeuttavat myyttimme tuovat meidät kenties sormenkynnen leveyden verran tiedostamattomien eläinten vaistojen yläpuolelle. Joku osa mielestämme kertoo meille, että meidän pitäisi saada suurempi selitys kuin pelkkä "minä vain tiedän asian olevan niin". Joten me rakennamme selityksen kohtaamaan tarpeitamme. Ja suurimmalle osalle ihmiskuntaa tämä selitys – tai sen puute – riittää.

Kuten mies, joka haluaa käydä taisteluun ja toitottaa sotatorvea, me elämme eräänlaisen taikuuden pauloissa. Me tiedämme, mitä me rakastamme, ja me tiedämme, mikä on oikein - ja me teemme niin. Taikuus on kaunista. Se on palvellut meitä hyvin. Mutta meidän täytyy saavuttaa uusi aika, jossa meidän on astuttava ulos taikuudesta, kuitenkaan samalla menettämättä kykyämme ihmetellä sitä tai kunnioitustamme sen sisältämiä ikivanhoja totuuksia kohtaan.

Rotumme parhaimmilla mielillä on sisäsyntyinen kunnioitus totuutta kohtaan, kaikkein perinpohjaisimman ja tiukimman mahdollisen objektiivisen tutkimuksen kautta löydettävää totuutta kohtaan, tarkimman lähestymistavan mukaan määriteltyä totuutta kohtaan, jota me etsimme ymmärtääksemme meitä ympäröivän ja meidän sisällämme olevan materian ja energian fyysistä todellisuutta. Sellainen totuuden kunnioittaminen johti läntisen tieteen ja teknologian kehittymiseen, mikä on muuttanut universumin historian suunnan. Sellaisille mielille sepitetyt selitykset ovat loukkaus älyämme ja luontoa kohtaan (ja luonnon Jumalaa kohtaan, jos haluat asian ilmaistavan niin), mikä on pahempi kuin ei selitystä ollenkaan.

Ja tieteen kautta parhaat mielemme ovat antaneet meille viimeisten kahden vuosisadan aikana paljon syvemmän ymmärryksen elämän ja evoluution mekanismeista, jotka loivat rotumme. Me emme enää tarvitse sepitettyjä selityksiä. Ja vaistomaiset rakkauden tuntemuksemme eivät tule yhtään vähemmän pyhiksi – itse asiassa, jos mitään, niin ne tulevat vielä enemmän sellaisiksi – kun me tulemme täysin tietoisiksi sellaisten tekojen merkityksistä ja seurauksista.

Kun me toimimme tiedostamatta, me toimimme suurimmaksi osaksi oikein. Meidän tiedostamisellemme on voinut olla tarvetta, mutta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vaistomme osoittivat meitä oikeaan suuntaan. Me selvisimme. Me tunnistimme muukalaiset, emmekä sekoittuneet heihin. Me tunnistimme vihollisen ja hoidimme heidät. Me pitäydyimme niin rehellisinä itsellemme kuin vain suinkin pystyimme. Jopa kaukana Pohjois-Amerikassa, me silti olemme ihmisiä, jotka esi-isämme Atlantilta Uralille pystyisivät tunnistamaan omaksi väekseen.

Mutta nyt tiedostamattomasti toimiminen ei enää riitä. Voimakkaat viholliset käyttävät massamediaa propagoidakseen valheita ja itsetuhoisia ajatuksia ennennäkemättömällä laajuudella. Meidän on ymmärrettävä syyt rakkauden ja lojaaliuden tunteidemme takana jos aiomme säilyttää kaiken sen, mikä on korvaamatonta vihollisemme ankaran hyökkäyksen alla selviytymiselle. Sillä jos me emme ymmärrä, me katoamme. Jos me emme ymmärrä, me jäämme valheiden saaliiksi ja toimimme tavalla, joka päättää kaltaistemme olemassaolon universumissa.

Ominaisuudet, jotka me näemme kauniina ja haluttavina vastakkaisen sukupuolen edustajassa, eivät ole pelkästään sattumanvaraista kutkutusta nautinnon tuottamiseksi. Syvällä sisällämme olevat käyttäytymismallit ohjaavat meitä terveitä jälkeläisiä tuottavan miehen tai naisen luokse ja suojelemaan lapsiamme hyvin – varmistaen, että ainoa mahdollisuutemme kuolemattomuuteen tulee käytetyksi onnistuneesti; että kaltaistemme geenit tulevat elämään vielä pitkään kuolemamme jälkeen. Samoin, jopa aikoina, jolloin hallitsijat ovat täysin rodullista selviytymistämme vastaan, vaisto valita kumppani oman rodun keskuudesta on vielä vahva ja suurimmalle osalle mahdoton kieltää. Fyysisen rakkauden tarkoituksena on kaltaistemme jatkuvuus.

Kun näet rakkaimpasi, näet ominaisuuksia, jotka ansaitsevat tulla suojelluksi hamaan ikuisuuteen. Euroopan pojat ja tyttäret ovat idealistisia, korkeamman rakkauden kipinöitä, liikkuen kenties hitaasti ja ailahtelevasti, mutta joka tapauksessa liikkuen korkeammalle ja korkeammalle jokaisessa ymmärryksen sukupolvessa, älyssä, etuaivolohkojen kehityksessä ja näitä auttavissa fyysisissä ominaisuuksissa – mitä me kutsumme ulkoiseksi kauneudeksi.

Aina tulee olemaan niitä, jotka eivät näe eroottisen rakkauden korkeampia puolia, edes silloin, kun ne selitetään heille. He kykenevät näkemään ainoastaan toisten ilmeiset sukupuoliset ominaispiirteet, jotka enemmän tai vähemmän kaikki rodut jakavat. He eivät juuri tiedosta Venus Williamsin ja Medicin Venuksen välisiä eroja. Heidän geeninsä tulevat sekoittumaan alempien ihmisten kanssa ja katoamaan väeltämme. Vain ne, joilla on korkeamman asteen rodullinen tietoisuus, tulevat säilymään valkoisina tulevaisuuden maailmassa. Ne, joiden rakkaus käsittää rakkauden rotuunsa, tulevat selviämään.

Vaistomainen lojaaliutemme perheitämme ja kansojamme kohtaan on myös sidottu rotuun. Me tunnemme tarvetta auttaa ja suojella niitä, jotka ovat eniten kaltaisiamme geneettisesti. Jälleen kerran syvä vaistomainen viisautemme kertoo meille, että seisomalla yhdessä kaltaistemme kanssa laatumme tulee varmemmin selviämään maailman vaaroista.

Kaikien yhteiskunnallisten organisaatiomallien tarkoituksena on säilyttää ja kehittää väkeämme. Hallitukset, lait, oikeusistuimet, poliisi, armeija, aseet – kaikki ovat oikeita välineitä geeniemme jatkumisen varmistamiseksi, että valkoisia lapsia tulee syntymään vielä tulevinakin aikoina. Ja todella, niillä ei ole muuta tarkoitusta. Niitä ei pidä koskaan käyttää millään tapaa, mikä estää niiden on ristiriidassa niiden oikean tarkoituksen kanssa: rodun suojelemisen ja kehittämisen. Sellainen tietoisuus meidän täytyy rakentaa väkemme keskuuteen, jotta yhteiskuntamme voi muuttua parempaan, jotta se voi jälleen alkaa täyttämään todellista tarkoitustaan. Yhteiskunta, joka yrittää palvella monia rotuja samaan aikaan, muuttuu nopeasti toimimattomaksi ja tuhoutuu, aivan kuin solu, joka yrittää palvella hyökkäävän virus-dna:n ja omansa etua, ei tule olemaan kauaa tällä planeetalla.

Sytyttääkseen tietoisuuden kipinän ja rakkauden omaa väkeään kohtaan National Alliancen jäsenet ja kannattajat ovat tällä viikolla kaduilla levittämässä yksinkertaista mutta voimakasta Rakasta rotuasi -lehtistä. http://www.natall.com/leaflets/LoveFI.pdf

Antakaas kun kerron, mikä reaktio eräässä kalifornialaisessa yhteisössä oli Rakasta rotuasi -kampanjaan viime vuonna.

Ainoa asia, minkä lehtinen sanoi, oli "Rakasta rotuasi". Valkoisen naisen kuvan ja Internet-osoitteen lisäksi se oli ainoa viesti. Ei mitään muuta kuin "Rakasta rotuasi". Mutta KCRA Channel 3 Sacramentossa Kaliforniassa protestoi äänekkäästi. Miksi? Ei muusta syystä kuin valkoisia vastaan tuntemastaan vihasta – ja voitte olla varmoja arvon kuuntelijat, että henkilöt, jotka omistavat hallitsevan median tässä maassa, tosiaan vihaavat valkoisia ihmisiä.

Media sanoi:
"...Lehtiset nostattavat pelkoa, vihaa..."
Mutta siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"...Olin vihainen ja raivoissani ja paiskasin sen..."
Mutta siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"...he olivat vielä vihaisempia kun he ymmärsivät, että tusinat muutkin Arden Parkissa olivat saaneet saman lehtisen..."
Mutta siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"...se on täysin halveksittava..."
Mutta siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"...Olen raivoissani..."
Mutta siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"...hän säästi yhden lehtisistä ja aikoo viedä sen sheriffin toimistoon..."
Mutta siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"Mielestäni sheriffin täytyisi tutkia kuka sen takana on...kuka laittoi lehtiset liikkeelle..."
Ja siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"[tämä lehtinen] lietsoo pelkoa ja se lietsoo vihaa..."
Ja siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"...tämän kaltainen kirjallisuus oli kahden valkoisen oppilaan suunnitelman mustien ampumiseksi ytimessä..."
Ja siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"...Juutalaisyhteisö muisti tapaa, jolla Sacramento nousi vastustamaan vihaa kolmen synagogan palopommituksen jälkeen..."
Ja siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"'...se ei ole hyväksyttävää’, sanoi Len Feldman juutalaisyhteisön yhteyslautakunnasta..."
Ja siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Media sanoi:
"...viranomaiset sanoivat rasististen lehtisten usein lähenevän laillisuuden rajaa..."
Ja siinä luki ainoastaan: "Rakasta rotuasi."

Rakasta rotuasi. Rakenna uutta valkoista mediaa. Jälleenrakenna valkoista yhteisöä kaupungissasi ja naapurustossasi paikallisilla valkoisten kokoontumisilla ja ulospäinsuuntautumisella. Liity National Allianceen. Ja nähkäämme tänään ja huomenna kaduilla, kun levitämme sanaa.

Voit ladata lehtisen täältä [myös suomeksi]:
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=1684

Tai täältä:
http://www.natvan.com/leaflets/

Ensi viikkoon, tässä Kevin Alfred Strom muistuttamassa teitä, että jatkatte vapaata ajatteluanne.