

|
Vihollislinjan läpi
Kevin Alfred Strom American Dissident Voices -lähetys 22.1.2005
|
St. Louisin Metrolinkin vaunuista Missourissa (kuvassa ylhäällä) Bozemanin oikeustalon rappusille Montanassa (kuvassa alhaalla), National Alliance ottaa vastuun, jonka Amerikan poliitikot ovat hylänneet, puhuen valkoisten amerikkalaisten etujen puolesta. VALKOISET AMERIKKALAISET OVAT hyökkäyksen kohteena. Valkoiset amerikkalaiset ovat toisen luokan kansalaisia Yhdysvalloissa, määrättyjä tulemaan korvatuiksi maassa, jonka heidän esi-isänsä rakensivat. Meidän ei ainoastaan täydy hyväksyä väkivaltaiset, primitiiviset heimolaiset ja ei-valkoiset enemmän-kuin-tasa-arvoisina töissä, asunnoissa, koulutuksessa ja oikeusturvassa, vaan amerikkalaisia jatkuvasti tarkoituksella sekoitetaan, jaetaan ja uudelleenjaetaan maahanmuutolla, joka takaa maksimiedustuksen ei-valkoisia. Ei-valkoisia kannustetaan ja ylistetään niiden voimien toimesta, jotka edesauttavat heidän geneettistä etuaan, sillä aikaa kun valkoiset huomaavat usein olevansa hyökkäyksen kohteena, demonisoituina ja työttöminä mikäli he tekevät samalla tavalla. Ja nyt nuo ei-valkoiset maahantunkeutujat, jotka voivat äänestää Amerikan vaaleissa -- ja pian se tarkoittaa heitä kaikkia, jos Bush ja kuppanit saavat tahtonsa läpi -- voivat yhä äänestää alkuperämaidensa vaaleissa. Nyt valtio käyttää meidän verorahojamme Irakin vaaleihin – ei ainoastaan Irakissa, vaan kaikkialla Yhdysvalloissa. Samalla kun sota Israelin puolesta raivoaa Lähi-idässä, muuttuen päivä päivältä yhä väkivaltaisemmaksi, valeäänestystä valmistellaan Irakissa. Uuskonservatiivit eivät ainoastaan yritä epätoivoisesti laillistaa hyökkäystä ja miehitystä ”demokratian” varjolla – vaan he ovat niin epätoivoisia kasvattamaan irakilaisten mukanaoloa, että he ovat tosiaankin avanneet äänestyspaikkoja Yhdysvalloissa, jotta ns. irakilaisamerikkalaiset voivat äänestää Irakin vaaleissa. Republikaani kongressiedustaja George Radanovich on siitä vihainen. Hän on antanut hyökkäävän lausunnon, joka kohdistuu Kansainväliseen siirtolaisjärjestöön, joka toimii YK:n kanssa yhteistyössä ja käyttää miljoonia dollareita varastettuja verorahoja Irakin äänestyspaikkoihin täällä Amerikassa. Mutta onko republikaani Radanovich vihainen, koska irakilaiset ovat saaneet valtavan jalansijan Kalifornian alueella? Onko hän hermostunut siitä tosiseikasta, että nämä maahanmuuttajat voivat äänestää sekä täällä että jättämässään maassa? Onko hän raivostunut siitä, että verorahojamme tuhlataan sellaiseen turhuuteen? Onko hän huolissaan siitä seikasta, että amerikkalaiset, jotka asuvat tai työskentelevät sellaisen äänestyspaikan läheisyydessä, ovat vaarassa kohdata samanlaista väkivaltaa kun meidän sotilaamme kohtaavat Bagdadissa ja Fallujahissa? Ei. Kongressin jäsen George Radanovich ei ole sanonut halaistua sanaa mistään sellaisesta. Se, mikä sai tämän kunnon konservatiivisen republikaanin liikkeelle, oli se seikka, että irakilaiset joutuvat ajamaan Los Angelesiin äänestämään. Hän on suuttunut siitä. Hän haluaa, että 40 000 irakilaista Kaliforniassa saa oman äänestyspaikan lähempänä kotia – ja hän haluaa tämän nopeasti, koska äänestys on suunniteltu pidettävän 27.1.–30.1. Kuuntele Radanovichin omia sanoja: ”Eikö olekin ironista, että pyydämme sotilaitamme riskeeraamaan elämänsä mahdollistaakseen nämä äänestykset, emmekä kuitenkaan voi antaa riittävästi äänestyspaikkoja niille irakilaisille tässä maassa, jotka voivat ensimmäistä kertaa sanoa sanottavansa?” Ja kuuntele Radanovichin kuvailevan sitä hirvittävää painajaista, jonka irakilaiset joutuvat kohtaamaan: ”Central Valleyn 40 000 irakilaista pyysivät omaa äänestyspaikkaa, jotta he voisivat äänestää lähempänä kotiaan. Lähin paikka on ikävä kyllä Los Angelesissa ja heidän täytyy tehdä vähintään kahdeksan tunnin automatka. Valleyn irakilaisten täytyy matkustaa Los Angelesiin rekisteröitymään viikolla 3, mikä tarkoittaa, että heidän täytyy tehdä kaksi matkaa lyhyen ajan sisällä.” Eräs amerikkalainen akateeminen kirjoittaja, tohtori ja Lähi-idän asioiden tuntija, lähetti Radanovichille avoimen kirjeen huomauttaen, että Amerikan arabit voivat äänestää Irakissa, Amerikan juutalaiset voivat äänestää Israelissa, Amerikan meksikolaiset voivat äänestää Meksikossa, jne., joten näin ollen syntyperäiset valkoiset amerikkalaiset ovat ”alimman luokan kansalaisia… Yhdysvalloissa… jotka voivat äänestää ainoastaan paikallisissa vaaleissa, samalla kun maailmankansalaiset voivat äänestää missä tahansa Yhdysvalloissa ja missä Kansainvälinen siirtolaisjärjestö päättää, että he saavat äänestää…..” Hän lisäsi: ” … viimeisin asia, joka on uhrattu tässä sodassa Israelin puolesta, on se ajatus, että ’amerikkalaisilla’ tulisi olla jotain muodollista uskollisuutta Yhdysvaltoja kohtaan.” Radanovich jatkaa dramaattisesti: ”Virastoni on työskennellyt ahkerasti yrittäessään korjata tätä julmuutta.” Julmuutta? Republikaani Radanovichin mielestä on julmaa, mikäli irakilaisia äänestyskoppeja ei ole jokaisessa Yhdysvaltojen kadunkulmassa, tai ainakin hänen kotiseudullaan. Ei riitä, että Yhdysvalloissa elävät irakilaiset – jotka, niin paljon kuin tunnenkin sympatiaa heidän murhattuja, hyökkäyksen kohteena olevia ja häpäistyjä maanmiehiään kohtaan, eivät kuulu Amerikkaan – äänestävät Los Angelesissa, Detroitissa, Chicagossa, Washingtonissa ja Nashvillessa. Ei, Radanovichin mukaan on julmaa, että hänen seutunsa irakilaiset joutuvat ajamaan kahdeksan tuntia rekisteröityäkseen ja äänestääkseen, saadakseen uuskonservatiivien maahantunkeutumisen näyttämään lailliselta. Yhdysvalloissa on todellisia julmuuksia. Hmong-hyökkäys Wisconsinissa ja Minnesotassa, joka johti kuuden valkoisen ihmisen murhaan viime vuonna; se on julmuutta. http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4326 Juutalaisen mafian harjoittama nuorten valkoisten tyttöjen seksuaalinen orjuuttaminen; se on julmuutta. Mustien ja mestitsien valkoisten tyttöjen raiskaamisen epidemia, jota juutalaiset mediaherrat ”ylistävät” sairaassa gangsta- ja rap-”kulttuurissa”; se on sietämätöntä julmuutta. Ei-valkoisten hallitsematon “muuttoliike” Meksikosta – mistä Bushin hallinto ja suurin osa republikaaneista ei välitä – muuttaa suuria alueita Yhdysvalloista, erityisesti etelässä, suureksi Meksikoksi ja jättää köyhiä ja vanhempia valkoisia, jotka eivät voi paeta aidatuille asuinalueille tai vain pois, periaatteessa vangeiksi omiin koteihinsa; se on todellista kurjuutta. Ne tuhannet amerikkalaiset, jotka ovat menettäneet poikansa tai tyttärensä sionistien sodassa Israelin puolesta Lähi-idässä, kaikki perustuen valheisiin; se on julmuutta, josta täytyy muistuttaa. Ne, jotka ymmärtävät ne tosiasiat joita olen kuvaillut, ne jotka ymmärtävät, että se kuva jota heille idioottilaatikossa tarjotaan on väärä kuva, ovat oikeutetusti vihaisia – sekä äärimmäisen turhautuneita. He ovat vihaisia ja pettyneitä, kun valehtelevat poliitikot, jotka väittävät edustavansa heitä – kuten George Bush ja George Radanovich – myyvät heidät muutamasta äänestä ja juutalaisen median ja valtarakenteen päähän taputuksesta. He ovat vihaisia, koska ainut asia, jolla on oikeasti mitään väliä – kansamme, lastemme ja lastenlastemme tulevaisuus sekä kehittämämme kulttuuri – kirjaimellisesti tapetaan juutalaisten rasistien ja heidän kannattajiensa toimesta. Me, jotka ymmärrämme tosiasiat, tiedämme, että Bush, Radanovich ja uuskonservatiivit sodanlietsojat ovat kaikki rikollisia, jotka pitäisi pidättää ja tuomita raskaimman mukaan rikoksistaan. Mutta ei ole mahdollista tuoda rikollisia oikeuden eteen juutalaisen sionistihallinnon alla. Kun media on juutalaisten käsissä, kun fanaattisia juutalaisia kuten Michael Chertoff istuu Homeland Securityn johdossa tai tuomarin paikoilla, missä on ”meidän” oikeusjärjestelmämme? Missä on huoli – laeissa tai vallassa olevien miesten sydämessä – valkoisten lasten tulevaisuudesta tai valkoisen kulttuurin jatkuvuudesta ja kehityksestä? Missä on kansamme toivo, kun he, jotka ovat vallassa, tahtovat meidän kuolevan? Minä kerron teille. Toivo ei ole konservatismissa. Se on liian myöhäistä. Ei ole muuta kuin biologinen tosiasia rodustamme ja korkean kulttuurin jäänteistä mitä vaalia – vallitseva valtarakenne, roskapop-kulttuuri, ja jopa niin sanottu konservatiivinen liike itsessään ei ole säilyttämisen arvoinen; itse asiassa ne pitää pyyhkiä pois jotta kansamme pelastuu. Toivo ei ole ”yksinäisten susien” väkivallassa tai laittomissa toimissa. Se on vain itsemurha, jonka ainoa seuraus on lahjoitusten kasvu juutalaisille ryhmille, uusien ”vihalakien” oikeuttaminen ja rodullisesti valveutuneiden valkoisten demonisointi, sekä lisää holtittomia tekoja ja hukkaan heitettyjä elämiä. Juuri nyt meidän täytyy luoda uuden sivilisaation perusta, vallankumous valkoisten ihmisten mielissä ja sydämissä. Nämä ihmiset omistavat sitten elämänsä rakentaen todellista vallankumousta, jotta voitaisiin luoda uusi rotuun pohjautuva sivilisaatio, uusi ja valoisampi maailma. Tarvitsemme vahvan, organisoidun, rodullisesti valveutuneen valkoisen yhteisön jokaisessa osavaltiossa, jokaisessa kaupungissa. Kun olemme paljon voimakkaampia, paljon suurempia, sekä paljon paremmin organisoituja, ei edes kaikkein lahjottavissa olevin poliitikko uskalla pettää meitä. Meillä tulee olemaan liiketoimintaa, joka tuo satoja miljoonia vuodessa, ei vain satoja tuhansia. Meillä tulee olemaan oma media, joka ei ainoastaan tarjoa rodullisesti orientoituneita uutisia ja kommentointia, vaan kaikenlaista tietoa ja viihdettä ja neuvoja kaikesta mitä kuviteltavissa on, syvällisesti ja ehdottomasti valkoisten näkökulmasta. Se meidän täytyy saada aikaan. Vanhojen ammattiyhdistysmiesten sanoin meidän täytyy järjestäytyä, järjestäytyä, järjestäytyä. Ja National Alliancen jäsenet tekevät juuri sitä, kaikkialla Pohjois-Amerikassa. Saint Louisissa Missourissa viime kuu oli yksi pitkän, jatkuvan aktivismin kuukausi. St. Louisin paikallisyksikkö, jota johtaa Aaron Collins, osti mainospaikkoja Metrolink-lähiliikennejunista kaupungissa. Viisikymmentä kylttiä, jotka mainostavat National Alliancea, ostettiin pysymään esillä St. Louisin metroissa kolmeksi viikoksi, mutta yhden viikon jälkeen ne julistettiin yht'äkkiä sopimattomiksi liikenneviranomaisten toimesta. Alliancen mainokset ovat yksinkertaisia: Sanat ”Tulevaisuus kuuluu Meille” sekä Internet-osoite ja puhelinnumero. St. Louis Post-Dispatchin omistaa juutalainen Michael E. Pulitzer. CBS Market Watchin mukaan Pulitzerilla on tammikuussa 2005 media-arvopapereita 66 miljoonan dollarin arvosta. Mediamoguli Pulitzer, 67, mediaimperiumin perustajan Joseph Pulitzerin lapsenlapsi, on julkaissut Pulitzerin perheen ”periaatteet” heidän internetsivuillaan. Siinä juutalaiset lupaavat aina ”taistella edistyksen ja uudistuksen puolesta eivätkä ikinä tyydy ainoastaan uutisten painamiseen.” Pulitzer-yhtiöt omistavat yli 50 sanomalehteä, mukaan lukien lähes kaikki sanomalehdet Missourin osavaltiossa. Pulitzer omistaa myös 26 paikallista televisiokanavaa. Pulitzerin mediaimperiumi ei hyväksy St. Louisin metromainoksia – jotka National Alliance laillisesti on ostanut. Ilmeisesti pieninkin toisinajattelun tuulahdus saattaa hajottaa heidän korttitalonsa. Post-Dispatch otti yhteyttä Metrolinkiin valittaakseen pienistä kylteistä, vaatien saada tietää, miksi ne oli hyväksytty. Tällä viikolla sanomalehti kertoi, että kun soitat mainoksessa ilmoitettuun puhelinnumeroon, kuulet seuraavaa: ”Suosimme vapaata, ylpeää, valkoista Amerikkaa.” He kertoivat myös, että National Alliancen kotisivuilla voit tavata jäseniä kuten rva. Brandi Hesse Hopesta Michiganista. Hän on kotirouva ja äiti, joka sanoo: ”Liityin National Allianceen, koska tahdon lapseni kasvavan puhtaassa, terveessä, valkoisessa maailmassa.” Kauheaa! Sanomalehden mukaan mainokset ”pelottavat” ei-valkoisia. Metron tiedottaja Adella Jones vakuutteli tyytymättömiä juutalaisia ”uudistajia” siitä, että liike, joka asetti mainokset, meni liian pitkälle. Hän myös vahvisti lehden avuliaan huomautuksen, että metrolla ”on oikeus kieltäytyä kiistanalaisista mainoksista.” Frank Weltner, National Alliancen St. Louisin yksikön tiedottaja sanoi, etteivät jäsenet ole valkoisen ylivallan kannattajia. Hän sanoi, että he haluavat vain elää ja olla tekemissä ainoastaan oman rotunsa kanssa, sekä ilmoitti: ”Tahdomme vain elää rauhassa ja olla tekemisissä vain oman kansamme kanssa. Edustamme enemmistöä, ja monia vähemmistöjen pyrkimyksiä. Monet heistä haluavat olla rauhassa ja tekemisissä vain ihmisten kanssa, jotka näyttävät samalta ja ajattelevat kuin he itsekin. Ihmiset tahtovat tehdä niin.” Mainokset eivät ole loukkaavia, Weltner sanoi. Sitä paitsi, hän lisäsi: ”Perustuslaissa ei mainita mitään, että meillä on oikeus siihen, ettei meitä loukata.” ”Ihmisillä on oikeus kommunikoida yleisön kanssa.” Metron Jones valehteli sanoessaan, että mainokset otettiin alas koska sopimus oli päättynyt. Totuus on, että National Alliancella oli kolmen kuukauden sopimus ja mainokset olivat esillä vain viikon. National Alliance tulee ottamaan yhteyttä kansalaisjärjestö American Civil Liberties Unioniin; Weltnerin mukaan meillä saattaa olla ”ennakkotapaus”. Mikäli menet National Alliancen kotisivuille, voit nähdä, kuinka ”vihamielisiä” Alliancen mainokset olivat. Mikäli tahdot kuunnella, kuinka ”vihamielinen” puhelinviesti on, soita mainoksessa olevaan numeroon – tai kuuntele se Internetissä osoitteessa http://www.nationalvanguard.com/telephone_message1.mp3. Onnittelut ovat kohdallaan Collinsille ja Weltnerille sekä kaikille Alliancen jäsenille St. Louisin alueella siitä toivon viestistä, joka sai paljon julkisuutta ja kasvatti nimeä paikallisen median kautta, kansainvälisessä mediassa ja kaupungin junissa. http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4458 Bozemanissa, Montanassa, National Vanguardin toimittaja Mike Wood näki National Alliancen julkisen tilaisuuden, joka päihitti monikulttuurisuuden kannattajien ”moninaisuuden” ylistyksen monilla eri tavoilla: "National Alliancen kasvun seurauksena Montanassa Anti-Defamation League sekä sen paikallinen peitejärjestö, Gallatin County Human Rights Task Force, järjestivät kulkueen Martin Luther King Jr:n kyseenalaiselle muistolle viime sunnuntaina, tammikuun 16. Tapahtuma järjestettiin itse asiassa reaktiona aikaisempaan National Alliancen kirjallisuuden levittämiseen Bozemanissa. ADL oli valinnut iskulauseekseen ”Kaikki ovat tervetulleita”. ADL:n silmissä tämä ei tietenkään koske rodullisesti valveutuneita heteroseksuaalisia valkoisia. ADL:n mainoslippu oli ripustettu pääkadun ylle ja siinä luki: 'Puhu vihaa vastaan – juhlista erilaisuutta', ja tuon juuri Bozeman teki, muttei tavalla, jota voisi odottaa. Se yksi musta, joka kulki symbolisesti ulkopuolisten sponsoroiman kulkueen edessä, kantoi kylttiä, jossa luki ”Erilaisuus on yhtä amerikkalaista kuin omenapiirakka”. Muut noin 500 erilaisuuden kannattajaa olivat lähes kaikki valkoisia, muutama aasialainen näkyi siellä täällä sekä muutama katujengi Anti-Racist Actionin jäsen. Marssi päättyi Gallatin Countyn oikeustalon eteen, missä Alliancen jäsenet sekä kannattajat kantoivat monien valkoisten maiden loppuja sekä kylttejä, jotka julistivat 'Rakasta rotuasi'. Huolimatta niinkin 'vihaisesta' viestistä useat kaupunkilaiset tulivat juttelemaan Alliancen jäsenten kanssa ja ottivat ilmaista lukemista. Yleisin reaktio oli yllättyneisyys. Ilmeisesti paikallinen media oli maalannut kuvaa roomalaisia tervehdyksiä tekevistä, kiroilevista, ruskeapaitaisista 'natseista', jotka saapuisivat kaupunkiin. Väkemme ammattimainen käytös ja ulkoasu erosi jyrkästi äänekkäimmistä vastustajistamme. Monirotuisuutta kannattavat kiihottajat muistuttivat kodittomia irtolaisia ja heidän käytöksensä oli vastenmielistä. Poliisin täytyi jatkuvasti muistuttaa heitä pysymästä poissa jalkakäytäviltä sekä käyttämään siistimpää kieltä. Ei pitäisi olla mikään yllätys, että heidän kantamansa 'Ei tilaa vihalle' -kyltit olivat rumia pahvitekeleitä, jotka eivät olisi kelvanneet edes lastentarhaan – mutta tältä ryhmältä olisi ollut liikaa pyytää mitään parempaa, taisivatpa he kärsiä jopa saippua-allergiasta lähellä olleiden mukaan. Normaalit valkoiset ihmiset, jotka marssivat Kingin muistolle, eivät näyttäneet ymmärtävän, että he antoivat loistavan esimerkin siitä kaikesta, mikä on pielessä maassamme. He kärsivät joukkosieluisuudesta, kulkien muiden mukana tyytyväisinä niin kauan, kuin he ovat osana suurempaa ryhmää. Vakaumuksen rohkeutta he eivät jaa patrioottien kanssa. Hämmästys paistoi muutaman kasvoista, aivan kuin he eivät olisi olleet varmoja, kummalla puolella heidän pitäisi olla. Kulkue loppui ilman välikohtauksia, mutta on varmaa, että National Alliancen kannatus tulee kasvamaan alueella. Kiitos paikallisten jäsenten sekä puhemies Kevin McGuiren organisoinnin, voimme jälleen merkitä pienen voiton viivan tauluun laajenevassa sodassa, jossa rakennetaan valoisampaa tulevaisuutta." Kirjoittaessani tätä sain tiedon, että valkoiset ihmiset, jotka eivät tietääksemme ole tekemissä National Alliancen tai minkään muun ryhmän kanssa, vastasivat St. Louisin tapahtumiin spontaanisti tekemällä omia valkoisten puolella olevia mainoskankaitaan, joissa lukee ”Säilyttäkää valkoinen rotu” ja onnistuivat ripustamaan kymmenen niistä St. Louisin moottoritien siltoihin aamulla ruuhka-aikaan. Aatteemme on oikeutettu ja kaunis aate, ja voimme sytyttää sen inspiraation kipinän joka puolelle tätä maata, aivan kuten teimme tänään St. Louisissa – tunkien huijauksen, metkuilun, valheiden ja pelottelun vihollislinjan läpi Päättäväiset valkoiset ovat lähettäneet avaruusaluksia muihin maailmoihin vain muutamassa vuosikymmenessä. Veikkaan, että muutamassa vuosikymmenessä olemme jo hyvän matkaa menossa kohti uutta valkoista kansakuntaa, turvasatamaa tämän maailman valkoisille miehille, naisille ja lapsille. Liity National Allianceen ja auta tämän toteuttamisessa. (Jeff Hook, Mike Wood ja Frank Weltner avustivat tässä raportissa) Eräs konkreettinen asia, jonka haluaisin teidän tekevän tässä kuussa, on tämä: osallistukaa National Alliancen Rakasta rotuasi -tempaukseen. Se ei maksa mitään. Teidän on vain imuroitava lentolehtisemme, tulostaa ne itse tai kopioida niitä muutama tuhat kappaletta ja sitten jakaa ne omalla asuinalueellanne. Esite itse ei voisi olla yksinkertaisempi -- sanat "Rakasta rotuasi" jonka alla on kuva valkoisesta naisesta ja National Alliancen nettiosoite. Siinä kaikki. Tiedotusvälineiden vääristelijöiden on lähes mahdotonta hyökätä moista viestiä vastaan, mutta vakuutan teille, että he varmasti yrittävät luoda kognitiivista ristiriitaa yleisönsä mielissä. Mutta ainakin muutamat näkevät heidän valheidensa läpi, ja valheellisuuden taika kumoutuu. Ettekö haluakin niin tapahtuvan? Toinen vuotuinen Rakasta rotuasi -kampanja alkaa ystävänpäiväviikolla 2005, mutta valmistautuminen kannattaa aloittaa heti. Lehtisten jakaminen kannattaa sijoittaa helmikuun 11. ja 16. päivien välille, ja antaa erityistä huomiota ystävänpäivälle. Lehtinen on saatavilla englanniksi ja yli kahdellakymmenellä muulla eurooppalaisella kielellä osoitteessa NationalVanguard.org/love. Rakastakaa rotuanne. Jos teemme niin, sydämestämme, koko sielullamme, kaiken voimamme panostaen, parempi maailma muuttuu mahdolliseksi. Tehkäämme siitä totta. |
|
[Main Page | Whats New
| Who Rules America
| Catalog
]
© 2005
National Alliance, P.O. Box 90, Dept. W, Hillsboro, WV 24946
|