Vasemmalla Amanda Maynard ja oikealla Kenneth O’Neal, "mukava, hiljainen musta poika", joka asui Amandaa vastapäätä ja joka päätti hänen elämänsä uudenvuodenaattona. Alhaalla: Amandan kotiin jätetty seppele. Tänään herra Strom tarkastelee amerikkalaisen yhteiskunnan vakavan sairauden syitä -- sairauden, joka on jättänyt valkoiset amerikkalaiset vihamielisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien armoille, ja joka uhkaa valkoisten nuorten, kuten Amandan Maynardin, henkeä.

Uudenvuodenaattona, kun vuosi 2004 oli vaihtumassa vuoteen 2005, Amanda Raechel Maynard, lukion ensimmäistä luokkaa käyvä tyttö, jota hänen ystävänsä kuvailivat "mukavaksi ja kiltiksi", oli yksin kotonaan Garnerin kaupungissa Pohjois-Carolinassa. Saman kadun varrella oli meneillään juhlat, mutta Amanda päätti pysyä kotona. Hän nukkui yhä sylissään yksi lapsuusaikansa pehmoleluista, jota hän kutsui "Superpossuksi". Hänen ystävänsä kutsuivat häntä lempinimellä "Rae Rae". Kaikki pitivät Amandaa lempeänä tyttönä, "hän rakasti kaikkia", kuten Amandan äiti kertoo. Amandan ystävät puolestaan sanovat, että hän oli yhtä kaunis kuin lempeäkin. Hän oli vasta 15-vuotias. Amandan perhe asui mukavassa puisessa omakotitalossa, hyvin hoidetussa ja rauhallisessa naapurustossa.

Vastapäätä Amandan perhettä asui mukava musta perhe, nimeltään O’Neal. Rotusyrjintäähän ei tietenkään alueella sallittu, vaikka Etelässä oltiinkin. O’Nealin perheellä meni taloudellisesti riittävän hyvin, jotta he olivat voineet muuttaa tuolle mukavan luonnonläheiselle alueelle. Perheeseen kuului mm. 19-vuotias Kenneth O’Neal. Rehellisyyden nimessä on todettava, että Kenneth oli erilainen kuin valtaosa muista nuorista mustista miehistä: hänellä ei ollut rikosrekisteriä, hän oli hiljainen, eikä ollut kiinnostunut "gangsta" -elämäntavasta. Hän ei edes kuulunut paikalliseen nuorisojengiin, jonka jäsenet olivat enimmäkseen valkoisia. Paikalliset nuoret olivat toivottaneet hänet tervetulleeksi paikalliseen "gootti" -skeneen: gootit pukeutuvat mustaan ja heidän pakkomielteenään ovat vampyyrit ja 1800-luvun kauhuromaanien estetiikka. He kuuntelevat sairasta musiikkia, aivan kuten moniin muihinkin alakulttuureihin kuuluvat nuoret, mutta gootit eivät yleensä vahingoita muita.

Kenneth O'Neal pysytteli enimmäkseen omissa oloissaan. Naapureiden mukaan hänellä oli tapana kävellä yksin ympäri naapurustoa. Kävelylenkkiensä aikana Kenneth oppi tuntemaan naapuriensa elintavat ja aikataulut; umpikujaan päättyvän kadun varrella nimittäin on vain kymmenkunta taloa. Niinpä Kenneth tiesi, että Amanda, jonka kanssa hän oli tuttavallisissa väleissä, oli yksin kotona. Niinpä tämä hiljainen, mukava musta teinipoika päätti mennä katsomaan Amanda Raechel Maynardia uudenvuodenaattona. Hän otti veitsen mukaansa. Emme tiedä, mitä Amanda sanoi Kennethille kun tämä ilmestyi hänen ovelleen, mutta sen tiedämme, että hän ei enää koskaan toivota vanhemmilleen tai naapureilleen hyvää uutta vuotta. Kennethin lähtiessä Amanda oli nimittäin kuollut, O’Neal oli murhannut hänet. Poliisin O’Nealilta saaman tunnustuksen mukaan hän kävi Amandan kimppuun pian tulonsa jälkeen, ja kun Amanda alkoi kirkua ja yritti paeta, O’Neal iski Amandaa toistuvasti puukolla päähän kunnes hän kuoli. Sitten O’Neal häpäisi hänen ruumiinsa seksuaalisesti.

Tyytyväisenä aikaansaannoksiinsa O’Neal meni saman kadun varrella käynnissä oleviin juhliin, peseytyi kylpyhuoneessa, ja sitten vietti aikaa juoden, vitsaillen ja jopa soitellen pianoa avarakatseisten naapureidensa kanssa. Kun hän pikkutunneilla saapui kotiinsa, kertoi hän äidilleen kuulleensa kirkumista vastapäisestä talosta. Hänen äitinsä soitti poliisille ja kumma kyllä väitti kuulleensa huutoja juuri ennen soittoa (eli siis hänen poikansa ollessa jo kotona), vaikka kaikki todisteet viittaavat siihen, että murha oli tehty jo paljon aikaisemmin.

Jotkut, kuten Amandan perhe, ovat puhuneet paljon murhan goottiyhteyksistä, ja he ovat väittäneet, että Kenneth O’Neal kuunteli väkivaltaisia sanoituksia sisältävää goottimusiikkia juuri ennen kuin murhasi Amandan. Mutta nuoret gootit -- enimmäkseen valkoisia nuoria -- ovat vastanneet väitteisiin kiistämällä heidän jenginsä olevan millään tapaa väkivaltainen. Heidän mukaansa goottilaisuudessa pääasiat ovat pukeutumistyyli ja musiikki. Tosin itse lisäisin, että gooteille on myös tärkeää heidän elämänasenteensa; nihilismi, joka on epätervettä mutta ymmärrettävää nuorissa, jotka joutuvat viettämään turhauttavaa elämää sairaassa yhteiskunnassa. Valkoiset goottinuoret eivät kuitenkaan pidä kaupunkejamme kauhun vallassa, eivätkä he levitä rikosaaltoa esikaupunkeihin. He ovat tavallisia valkoisia nuoria, he eivät poikkea muista valkoisista teineistä geeniperimältään, eikä mikään viittaa siihen, että he olisivat tavallista taipuvaisempia rikoksiin. He eivät missään tapauksessa muodosta vakavaa uhkaa muulle väestölle.
http://www.ci.garner.nc.us/police/news/news_item.asp?NewsID=294
http://abclocal.go.com/wtvd/news/010505_NW_onealinvesitgation.html
http://abclocal.go.com/wtvd/news/010405_NW_garnermurder.html
http://tinyurl.com/5hf6u

Meillä ei ole goottiongelmaa, vaan meillä on mustien ongelma. Itse asiassa ongelma on kasvanut: mustien ongelman sijasta meillä on ongelma, joka kattaa kaikki kolmannesta maailmasta tulleet raakalaiset. Emme saisi kutsua raakalaisia raakalaisiksi. Emme saisi todeta, että rotujen välillä on biologisia eroja, jotka saavat erirotuiset ihmiset käyttäytymään eri tavalla jopa täysin samanlaisessa ympäristössä, ja että jotkut ihmiset ovat arvaamattomia ja väkivaltaisia huolimatta siitä, mihin alakulttuuriin he kuuluvat. Emme saa sanoa, että parasta olisi, jos meillä olisi kokonaan valkoinen yhteiskunta ja valkoiset käyttäytymis-, moraali- ja oikeusnormit. Emme edes saisi pohtia, kuinka menestyisimme -- emme ainoastaan aivan yhtä hyvin, vaan valtavan paljon paremmin -- jos emme joutuisi kantamaan kaulamme ympärillä siirtolaisten väkivaltaisuuden, typeryyden ja rikosten muodostamaa riippakiveä. Emme saisi sanoa, että sen lisäksi, että värilliset villit ovat todellinen ja välitön uhka lapsillemme, myös sivistyneet värilliset uhkaavat meitä: rotujen sekoittaminen syrjäyttää ja tuhoaa kansaamme -- meidän omilla maillamme, joiden puolesta esi-isämme taistelivat ja kuolivat. Emme saisi sanoa, että näillä ihmisillä ei ole samoja periaatteita, moraalia eikä rakkautta vapautta kohtaan kuin meillä, emmekä sitäkään, että menetämme vapautemme ja saamme nähdä maamme muuttuvan surkeaksi kolmannen maailman maaksi, jos annamme heidän vallata maat, jotka oikeasti kuuluvat meidän lapsillemme. Emme saisi sanoa mitään näistä, mutta emme varsinkaan yrittää tehdä mitään asialle.

On kuitenkin korostettava, että pohjimmiltaan ongelmaa eivät aiheuta mustat. Primitiiviset kolmannen maailman asukkaat eivät ole aiheuttaneet Yhdysvaltojen rappiota. Jos heidät voitaisiin eristää omille alueilleen, joissa he voisivat elää kuten parhaaksi katsovat, alueille, joillaa heidän johtajansa voisivat ratkaista heidän ongelmansa parhaaksi näkemällään tavalla -- tai sitten olla ratkaisematta niitä -- he eivät muodostaisi meille minkäänlaista ongelmaa. Sudan, Meksiko ja Filippiinit eivät koskaan tule muodostamaan uhkaa, ensimmäiselle maailmalle, valkoisten asuttamalle maailmalle, eivät teknisesti, taloudellisesti eivätkä sotilaallisesti. Ongelmana on ajatusmalli, lait sekä painostus, jotka ajavat meidät tuomaan näitä ihmisiä kotimaahamme, elättämään heitä ja jopa sekoittumaan heidän kanssaan -- tämä sananmukaisesti tappaa rotuamme, aivan samalla tavalla kuin Kenneth O’Neal tappoi Amanda Maynardin.

Todellinen uhka, siirtolaisongelman ja mustien ongelman todellinen alkulähde, sekä Amanda Maynardin ja tuhansien muiden valkoisten miesten, naisten ja lasten kuolemien syy, on järjestäytynyt, suurta rahoitusta vastaanottava eliitti, joka on tehnyt monirotuisuudesta uskonnon, valheellisen moraalin ja aivan liian todellista vaikutusvaltaa omaavan lakijärjestelmän, joka pakottaa meidät hyväksymään maailman Kenneth O’Nealit asuinalueillemme, työpaikoillemme ja kouluihin, joihin lähetämme lapsemme.

Rotujen sekoitusta ajavat tahot tiedotusvälineissä, hallituksessa ja oppilaitoksissa ovat pääosin juutalaisia. Esimerkiksi: Yhdysvalloissa juutalaisjärjestö nimeltä Anti-Defamation League of B'nai B'rith (ADL) ajaa propagandakampanjaa, jonka tavoitteena on vakuuttaa valkoiset siitä, että rotujen sekoittaminen, niin yhteiskunnassa kuin aviovuoteessakin, on hyvä ja tavoiteltava asia. ADL omaa yhteyksiä juutalaisten hallitsemiin rikollisjärjestöihin, harrastaa poliisien lahjontaa ja sen jäsenet jopa varastavat poliisilta tietoja osana "tiedustelua", jonka tavoite on koota tietoja niistä amerikkalaisista, jotka eivät hyväksy ADL:n ajamaa monirotuista yhteiskuntamallia. ADL ajaa lakeja ja jopa kirjoittaa "malliasetuksia", jotka juutalaisen rahan voitelemat ja juutalaismedian pelottelemat poliitikot hyväksyvät ja joiden tavoitteena on kriminalisoida valkoisten puhuminen oman rotunsa puolesta. ADL jopa tyrkyttää törkyään koululaisille ja maksattaa toimintansa meillä veronmaksajilla.

Mutta uskooko ADL todella, että rotujen sekoittaminen ja monirotuinen yhteiskunta hyödyttää kaikkia? Ei todellakaan. He kannattavat rotujenvälisiä avioliittoja kaikille muille paitsi juutalaisille: minulle, teille ja Amanda Maynardille. Itselleen, juutalaisille, he saarnaavat aivan toisenlaista sanomaa, suorastaan päinvastaista ideologiaa. Kansallisen identiteetin säilyttämisen ideologiaa. Nationalistista ja rotunsa puhtauden säilyttämisen ideologiaa. Aatetta, jonka mukaan rotujen sekoittaminen on väärin ja joka kaikissa toimissaan vastustaa sitä. Aatetta, joka pyrkii iskostamaan heidän lapsiinsa kiihkeän, koko elämän kestävän uskollisuuden kansaa ja rotua kohtaan.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=3840

Kuten National Vanguardin toimittaja Jeff Hook kirjoittaa:

"Israelilaisen sanomalehti Haaretzin haastattelussa ADL:n valtakunnallinen johtaja Abraham Foxman varoittaa seka-avioliitoista juutalaisten ja ei-juutalaisten kesken sekä kertoo tarpeesta -- kuten hän sanoo -- 'lopettaa verenvuodattamisemme nyt'. Foxman myös varoittaa, että vain 29 % juutalaisista lapsista Yhdysvalloissa käy yksityistä juutalaista koulua.

Hän ehdottaa kahdenlaista ratkaisua: Ensinnäkin, että Israel investoi Amerikan juutalaiseen koulutukseen sillä rahalla, jonka se saa Amerikan juutalaisilta, ja toisekseen, että nuorille amerikkalaisille juutalaisille annetaan ilmaisia matkoja Israeliin.

Foxmanin mukaan juutalaisten koulutukseen Yhdysvalloissa tulisi investoida joka vuosi 70 miljoonaa dollaria -- infrastruktuuriin ja opetuksen tukemiseen. 'Voisitte kaksinkertaistaa juutalaista opetusta saavien juutalaislapsien määrän', hän sanoo.

Foxman suosittaa, että 30% kaikesta kerätystä rahasta investoitaisiin ohjelmiin, joiden tarkoituksena on tuoda nuoria juutalaisia Israeliin, esimerkkeinä Birthright Israel (Syntymäoikeus Israel, suom. huom.) tai Masa ('Matka'), järjestön uusi ohjelma. 'Olemme kehittäneet todella jännittävän audiovisuaalisen juutalaisten identiteettiohjelman ja sen nimi on Israel', Foxman sanoo. 'Tiedämme, että se toimii. Tämä on se kiristysside. Jos lähetätte 100 lasta tänne, kolmasosasta tulee ikuisia sionisteja. Se on aika hyvä investointi 5000 dollarilla.' http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4427 http://www.jafi.org.il/press/2004/dec/dec20.htm

Foxmanin rasistinen asenne juutalaisten sekoittumisesta ei-juutalaisiin -- vuoteessa ja koulussa -- voi tuntua omituiselta National Vanguardin lukijoista. Eikö juuri ADL tarjoa pakollista 'moninaisuuskoulutusta' esikouluopettajille ympäri Amerikkaa?

Kyllä, asia on näin. Vuonna 2003 B’nai B’rith aloitti uuden ohjelman, joka 'tavoittaa 3-5-vuotiaita lapsia'. Sen nimi on Millerin varhaislapsuuden aloite.

Ohjelma, jota he ylpeästi kutsuvat 'ensimmäiseksi laatuaan', altistaa lapset poliittiselle indoktrinaatiolle joka on erityisesti suunniteltu hävittämään kaikki rodullisen yhtenäisyyden ja lojaalisuuden tunteet ja samaistamaan ne lasten mielissä ’vihaan’.

'Tutkimukset ja kokemus osoittavat, että esikouluikään mennessä monet lapset ovat alkaneet muodostaa negatiivisia asenteita toisiin', kertoi juutalainen Melissa Morgan toimittajille viime vuonna. Morgan on projektinjohtaja ADL:n uudessa ohjelmassa. 'Näihin tunteisiin täytyy kiinnittää huomiota, jotta lapset voivat kehittää positiivisia asenteita', hän sanoi.

Linda Sandora, ADL:n varhaislapsuuden koulutusohjelmien johtaja, ilmoittaa ylpeänä, että ohjelmat tulee 'sisällyttää lasten muihin luokka-aktiviteetteihin'. Hän lisää, että 'on myös laulu, jota lapset voivat laulaa ja joka rohkaisee heitä puolustamaan muita lapsia kun he näkevät heitä syrjittävän'.

ADL käyttää hyväkseen ohjelehtisiä joissa on mm. Sesame Street -hahmoja, tehdäkseen ohjelmasta houkuttelevamman. 'Suvaitsevaisuus, anteeksiantaminen ja hyväksyminen ovat tärkeitä tekijöitä maailman muuttamisessa', sanoo juutalainen Marlene Canter, ADL:n hallituksen jäsen.

Foxmanin Millerin varhaislapsuuden aloite on tietysti suunniteltu vain valkoisille. Millerin ohjelma ei halua luoda lapsia, joista tulee 'ikuisia sionisteja'."
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4456

Abraham Foxman ja muut johtajat ja korkeat virkailijat juutalaisyhteisössä tietävät kyllä, että rotujen sekoittaminen on myrkyllinen, yhteiskunnan kuolemaa edistävä teko. He pyrkivät kaikin tavoin estämään sitä oman kansansa keskuudessa. Muille kansoille he kannattavat, jopa vaativat sitä. Emme missään tapauksessa saisi sulkea tämän maailman Kenneth O’Nealeja pois asuinpaikoiltamme, työpaikoiltamme ja kouluistamme. Se olisi heidän mukaansa kaikkein pahin synti. Mutta juuri niin meidän on tehtävä. Mikä tärkeämpää, meidän on varmistettava, että Abraham Foxman ja muut hänen kaltaisensa eivät pääse asemaan, joissa heillä on valtaa meihin.

On liian myöhäistä pelastaa Amanda Maynard. Voimme kuitenkin kunnioittaa hänen elämäänsä. Hänen kaltaisiaan on miljoonia, hänen veljiään ja siskojaan. He tarvitsevat suojelua ja rakkautta, ja meidän on kannettava huolta heidän tulevaisuudestaan sen verran, että päätämme hulluuden, jonka kouriin olemme joutuneet. Olkoon tämä teidän tavoitteenne, olkoon se elämänne tarkoitus: rakkaus kansaa, isänmaata ja valkoisten lasten tulevaisuutta kohtaan.

Eräs konkreettinen asia, jonka haluaisin teidän tekevän tässä kuussa, on tämä: osallistukaa National Alliancen Rakasta rotuasi -tempaukseen. Se ei maksa mitään. Teidän on vain imuroitava lentolehtisemme, tulostaa ne itse tai kopioida niitä muutama tuhat kappaletta ja sitten jakaa ne omalla asuinalueellanne. Esite itse ei voisi olla yksinkertaisempi -- sanat "Rakasta rotuasi" jonka alla on kuva valkoisesta naisesta ja National Alliancen nettiosoite. Siinä kaikki. Tiedotusvälineiden vääristelijöiden on lähes mahdotonta hyökätä moista viestiä vastaan, mutta vakuutan teille, että he varmasti yrittävät luoda kognitiivista ristiriitaa yleisönsä mielissä. Mutta ainakin muutamat näkevät heidän valheidensa läpi, ja valheellisuuden taika kumoutuu. Ettekö haluakin niin tapahtuvan?

Toinen vuotuinen Rakasta rotuasi -kampanja alkaa ystävänpäiväviikolla 2005, mutta valmistautuminen kannattaa aloittaa heti. Lehtisten jakaminen kannattaa sijoittaa helmikuun 11. ja 16. päivien välille, ja antaa erityistä huomiota ystävänpäivälle.

Englanninkielinen lehtinen on saatavilla osoitteesta http://www.natvan.com/leaflets/love.pdf ja yli kymmenellä muulla kielellä osoitteessa http://www.natvan.com/leaflets tai http://nationalvanguard.org/love

Rakastakaa rotuanne. Jos teemme niin, sydämestämme, koko sielullamme, kaiken voimamme panostaen, parempi maailma muuttuu mahdolliseksi. Tehkäämme siitä totta.

Filosofi Savitri Devi kutsui sitä "lumoavaksi", ja tohtori Willian Pierce kutsui sitä "Valkoisen rodun selviytymisoppaaksi". Illinoisin yliopiston Revilo Oliver, yksi viime vuosisadan suurimmista klassisisteista, kutsui sitä "ainutlaatuiseksi [...] aidoksi ensyklopediaksi kaikesta, mikä liittyy suoraan rotumme asemaan tämän päivän maailmassa".

Kirjan nimi on Willian Gayley Simpsonin Which Way Western Man?, jota ei voinut saada vuosiin ja joka on nyt uudelleen julkaistu National Vanguard Booksin toimesta.

William Simpson valmistui parhain arvosanoin teologiasta ja tuli fransiskaaniveljeksi työskentelemään köyhien ja ei-fransiskaanien pariin tavoitteenaan tehdä maailmasta parempi paikka. Simpson näki niiden ongelmien ytimen, joita hän yritti ratkaista, ja tajusi, ettei se työ mitä hän ja hänen ystävänsä tekivät tulisi koskaan ratkaisemaan niitä ongelmia joiden kanssa he kamppailivat. Parhaimmillaankin se pystyisi vain hidastamaan sivilisaatiomme ja yleensäkin ihmisen rappiota.

Hän luki suuria filosofeja, erityisesti Nietzscheä, ja 1920- ja 1980-luvuilla hän piti kirjaa totuuden ja elämän tarkoituksen etsinnästään. Which Way Western Man? on tämän etsinnän tulosta, ja se on yksi viime vuosisadan tärkeimmistä kirjoista.

Se julkaistiin 1980 ja myytiin loppuun muutamassa vuodessa. Siitä ei tehty uutta painosta koska kirjoittaja teki 1980-luvulta aina kuolemaansa asti 1990-luvulla erilaisia korjauksia ja lisäyksiä jotka heijastivat hänen uutta tietoaan ja lopullisia, kypsiä näkemyksiään. Vihdoinkin tämä työ on saatu päätökseen ja Which Way Western Man? -kirjan toinen painos on nyt saatavilla.

Which Way Western Man? on enemmän kuin historian, filosofian ja tieteen kirja, se on myös elämäntarina harvinaisen myötätuntoisesta miehestä, joka ymmärsi Pyhän Francisin ja Nietzschen tehtävää - miehestä, joka pystyi näkemään paikkamme universaalissa maailmankaikkeudessa ja selittämään sen tavalliselle lukijalle tavalla, johon kukaan muu kirjailija ei ole pystynyt. Suosittelen todella lukemaan Which Way Western Man? -kirjan, se on elämän muuttava kirja.

Which Way Western Man? on saatavilla tilausnumerolla 407 National Vanguard Booksilta. Tämän suuren ensyklopedian, joka sisältää 1070 sivua, saa 39.95 dollarilla + kolmen dollarin pakkaus- ja postikuluilla (muualle maailmaan viiden dollarin kuluilla)

National Vanguard Booksilta
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua Richard Berkeley Cottenin sanoista: "Vapaus ei ole ilmaista; vapaat ihmiset eivät ole tasa-arvoisia ja tasa-arvoiset ihmiset eivät ole vapaita."