Viime viikon ohjelmassa David Pringle käsitteli Alliancen lehtisten levitys -pyrkimyksiä – jotka tällä viikolla huipentuvat kansainväliseen ”Love Your Race” –kampanjaan, ystävänpäiväkortti kansallemme ympäri maailmaa. Odotan näkeväni sinut – ja lukevani toimistasi – Amerikan, Euroopan, Australian, Etelä-Afrikan kaduilla, sekä kaikkialla, missä asuu valkoisia, kun jaat tervettä ja positiivista ”Rakasta rotuasi” –lehtistämme lähiympäristössäsi ja omalla kielelläsi. Mene osoitteeseen natvan.com ja nationalvanguard.org ja näe, kuinka voit osallistua tähän tietoisuutta kohottavaan toimeen omassa lähiympäristössäsi.

Tällä viikolla David Pringle kertoo meille National Alliancen paikallisyksiköistä tänäpäivänä, sekä hänen näkemyksestään Alliancen tulevaisuudesta.

KAS: Useat kuuntelijoistamme eivät välttämättä tiedä, kuinka Alliance on organisoitu; voisitko kertoa kuuntelijoillemme, onko olemassa paikallisyksiköitä?

DP: Kyllä. Itse asiassa meillä on tällä hetkellä 35 paikallisyksikköä, sekä proto-yksiköitä, ja meillä on myös vielä pienempiä ryhmiä noin 50 kaupungissa ja pikku-kaupungissa ympäri maata. Ja, tietysti, meillä on myös yksittäisiä jäseniä, jotka pitävät parempana tehdä omia juttujaan.

KAS: Eli kenenkään ei tarvitse olla paikallisyksikön jäsen – mutta voi olla, mikäli tahtoo.

DP: Niin juuri. Organisaatiomme alkaa National Officesta – jossa puheenjohtaja Erich Gliebe henkilökuntineen on korkeimmalla tasolla, ja siitä se laskeutuu paikalliselle tasolle. Jäsenkoordinaattoriaikanani ja puheenjohtajamme alaisuudessa olemme itse asiassa perustaneet enemmän paikallisjohtajistoja kuin koskaan ennen. Nämä alueet sisältävät Teksasin ympäristön – Louisiana, Arkansas, Oklahoma ja Teksas – ja Teksasin osavaltiossa meillä on eniten yksiköitä; sitten meillä on Yhdysvaltojen läntinen puoli, jonka olemme jakaneet; ja loimme koillisalueen, johon sisältyy kaikki koillisen pienemmät osavaltiot.

KAS: Ja me molemmat osallistuimme hiljattain Keskilännen aluekonferenssiin.

DP: Kyllä; ja se alue kasvaa valtavasti. Itse asiassa se oli yksi suurimmista kokoontumisista, jossa olen ollut viime vuoden aikana, ja se oli äärimmäisen onnistunut.

KAS: Mitä nämä paikallisyksiköt – jotka ovat aluehallinnon alaisuudessa – oikein tekevät?

DP: He pitävät kuukausittain kokouksia suunnittelua varten, ja sinne he kutsuvat kaikki paikalliset jäsenet. He suunnittelevat, mitä he aikovat tehdä seuraavan kuukauden aikana, ja mikäli tarpeen, he keräävät varoja siihen. Tietenkin me hankimme ajoittain sivistäviä puhujia, mutta näiden kokouksien päätarkoitus pitäisi olla se, mitä ensi kuussa tehdään; suunnittelupalaveri. Eri yksiköt tekevät eri asioita; jotkut yksiköt keskittyvät – varsinkin mikäli kyseessä on melko uusi yksikkö – lehtisten massalevittämiseen, koska siihen heillä on varaa. Meillä on myös muita yksiköitä, kuten Tampan yksikkö, joka kahdessa viikossa ja yhdellä suunnittelupalaverilla, jossa sattumalta olin paikalla, suunnitteli tienvarsimainoksen, ja loi kirjekampanjan joka kohdistettiin kaikille rikosasianajajille Floridassa.

KAS: Kyseessä oli National Alliancen värväämiskirje kaikille puolustusasianajajille Floridassa?

DP: Aivan oikein; ja aika monelta saimme positiivisen vastauksen.

KAS: Erinomaista!

DP: Tämä huolimatta kaikesta negatiivisesta julkisuudesta, mm. New York Timesissa ja American Bar Associationin (Amerikan asianajoliitto) E-raportissa.

KAS: Eli perimmiltään, mikäli liityt Allianceen ja kerrot tahtovasi liittyä paikallisyksikköön, voit odottaa kuukausittaisia kokoontumisia ja aivoriihipalavereita, joissa tämäntapaisia projekteja kartoitetaan.

DP: Oikein, ja näin rakennamme yhteisöjä paikallistasolle. Esimerkiksi, jotkut näistä alueista järjestivät eurooppalaisia kulttuurifestivaaleja, tai Eurofestejä; St Louis järjesti erittäin onnistuneen Eurofestin, kuten myös Sacramenton yksikkö. Niissä he saavat satoja ihmisiä Eurofesteille, monia, jotka eivät edes ole rodullisesti tietoisia – he saattavat vain pitää kokemuksesta ja nauttivat omasta kulttuuriperinnöstään – ja se saattaisi olla täydellinen paikka ujuttaa heille jotain Alliancen kirjallisuutta ja antaa heidän nähdä, ettemme ole sellaisia mörköjä, joksi media meidät leimaa. Myöskin näissä yksiköissä on sosiaalinen tekijä. Yksi henkilö kertoi minulle hiljattain – puhuttuaan eräästä, joka oli tapaillut Alliancen jäseniä ja oli myös itse Alliancen jäsen – ettei Alliance ollut ”seurustelu-järjestö”. Ja minä sanoin tälle henkilölle ”Olet väärässä, Alliance on kaikenkattava järjestö”. Yritämme kokonaan rakentaa uudestaan omaa valkoista yhteisöämme. Saatat sanoa, että rakennamme rinnakkaista maailmaa tälle mädälle ja rappiolla olevalle maailmalle, jonka näemme ympärillämme alati. Minulle nämä kokoontumiset ovat paikka ”ladata akkuni”; niissä olen sellaisten ihmisten keskuudessa, jossa minun ei tarvitse tarkkailla sanomisiani, minun ei tarvitse olla huolissani, tiedäthän, järkyttyneistä katseista kun sanon jotain Israelista, tai mustien ÄO:sta, tai muusta. Niissä ilmapiiri on toverillinen ja veljellinen; meillä on vain yhden luokan ihmisiä, ja ne ovat valkoisia miehiä ja naisia. Mikäli olet siitä kiinnostunut, on meillä useita aktiivisia yksiköitä ympäri maata, ja minä, henkilökohtaisesti, voin saattaa sinut yhteyteen näiden johtajien kanssa.

KAS: Olet matkustellut ympäri tätä maanosaa osana työtäsi näiden yksiköiden kanssa, eikö näin?

DP: Olen.

KAS: Olenko oikeassa, että asemapaikkasi on tällä hetkellä Alaskassa?

DP: Tällä hetkellä asemapaikkani on Anchoragessa, Alaskassa. Kun puhemies Gliebe pyysi minua jäsenkoordinaattoriksi, selitin hänelle, etten voisi muuttaa Alaskasta ainakaan puoleentoista vuoteen. Joten olen yhä täällä ylhäällä.

KAS: Joten kulutat useita maileja ilmassa tai autossa, tai molemmissa?

DP: No, kyllä. 50 000 mailia ilmassa viime vuonna ja ajoneuvossani yhden matkan aikana 17 500 mailia, matkustaen kahden nuoren lapseni – tyttäreni on neljä ja poikani viisi – ja saksanpaimenkoirani kanssa. Teimme melkoisen reissun.

KAS: Mitä teet näiden matkojen aikana?

DP: Kuuntelen paljon kasetteja.

KAS: (naurua) Tarkoitan, mitä sinä teet kun pääset määränpäähäsi?

DP: Anteeksi, heh! Matka suunniteltiin kokoontumisien ympärille; maakunnallisia ja paikallisia kokoontumisia sekä tapaamisia yksityisten henkilöiden kanssa siellä, missä ei ollut perustettu yksiköitä. Yritin käydä läpi nämä paikat, ja levittää tietoa, että Alliance on mukana rakentamassa yhteisöjä, ja että tarvitsemme lakkaamatonta, vakaata, päivittäistä toimintaa jäseniltämme. Kutsun sitä ”kumouksellisen työetiikan rakentamiseksi”. Yritän kertoa kaikille, että suurin heikkoutemme on uskomme omaan heikkouteen. Ja että, ottaen huomioon jäsentemme määrän, meillä on ääni, joka vahvistaa kaiken tekemämme satakertaiseksi. Jäsenemme pitäisi keskittyä jatkuvaan, tasaiseen aktivismivirtaan – ja myös paikalliseen infrastruktuuri-rakennelmaan. Tämä tarkoittaa paikallisesti painettavien lehtisten ja kirjallisuuden mahdollistamista – materiaalia, joka on korkealaatuista, eikä ainoastaan tavallista monistusta, ja jotain, mikä myös toimii kun sähköt ovat poikki. Mikäli sähköt eivät olisi tulleet takaisin Yhdysvaltojen koillisosaan, meillä olisi ollut kultainen tilaisuus asettaa viestimme esille, eikä paikallinen media olisi voinut vastata siihen. Yritän saada ihmiset tekemään sellaista paikallista infrastruktuurirakennelmaa.

Yritän myös varmistaa, että kaikki nämä ihmiset ymmärtävät, että huolimatta siitä, mikä heidän taustansa on – olivat he sitten filosofian, politiikan, fysiikan jne. professoreita, sillä ei ole merkitystä … tai olet sitten mekaanikko, talonrakentaja … ei mitään väliä, mitä teet – kaikki muut ihmiset huoneessa ovat luultavimmin kulkeneet lähes saman polun kuin sinä. Pistän ihmiset kulkemaan ympäri huonetta ja kertomaan meille tarinansa. Tarinoita kuinka he alkoivat ajattelemaan rodullisesti, ja kuinka he tulivat National Allianceen. Olen huomannut, että tällä on erittäin yhdistävä vaikutus jokaisessa tilanteessa.

KAS: Olet sanonut minulle, painettuna julkaisemissasi kirjelmissä, että tarvitsemme yhteisön, joka on lihaa ja verta – Internetin tavoittavuus on hyvä; se on loistava; se on tarpeellinen, mutta meillä on paljon muutakin tekemistä.

DP: Aivan. Itse asiassa, äskettäin oli hieno väittely painettujen lehtisten ja painotuotteiden suhteellisesta tehokkuudesta verrattuna Internetiin. Vaikka itse olen Internet-organisoinnin ja mahtavien uutissivustojen kuten nationalvanguard.org kannalla, uskon myös, että värvääminen kasvokkain – ja mahdollisuus saada viestisi esille kahden kesken – on äärimmäisen tärkeää. En edes voi mennä tarpeeksi syvälle takoakseni tämän kaikkien kuuntelijoiden mieliin. Et tahdo hukuttaa ihmisiä liian paljolla asialla yhdellä kertaa, tahdot mahdollisuuden valita jonkun, joka on värväämisen arvoinen, ja työskennellä hänen kanssaan määrätyn aikaa. Jotkut ihmiset tekevät tämän Internetissä … yhdessä äskettäin pidetyssä kokouksessa pyysin yleisössä olevia ihmisiä nostamaan kätensä, mikäli he olivat samaa mieltä Internetin vaikutuksesta, ja heitä oli helposti neljännes – ja monet edellämainitun Stormfront.orgin kautta tulleita. Mutta, huolimatta siitä, mitä Stormfront tai mikä tahansa muu voi tehdä, emme voi voittaa, mitä tahdomme voittaa – elintilaa itsellemme, oma valtakunta, jota johtavat terveet valkoiset ihmiset, joilla on kauniita valkoisia lapsia ja naisia kuten ”Rakasta rotuasi” lehtisessämme – emme voi tehdä tuota surffaamalla Internetissä. Meidän täytyy saada halukkaat ihmiset yhteen pieniin ryhmiin ja työskentelemään määrätyn tavoitteen eteen.

Usein monet muuttuvat ”sääntö-orientoutuneiksi”. Olen myös ”sääntö-orientoutunut”, mutta päivätyössäni pyrin olemaan ”päämäärä-orientoutunut”. Sanon ”aion levittää tuhansia lehtisiä”, enkä lopeta, ennen kuin olen valmis. Sitä tarkoitan asioiden tuomisesta lihaa-ja-verta-tasolle; voit kääntää tuon päämäärätavoittelun oikeaksi yhteisöksi. Stormfront.orgissa on 24 000 ihmistä. Tahtoisin tavoittaa heidät, ja kertoa heille kaiken näytön kautta .. esim. edellisyönä siellä oli 450 ihmistä samanaikaisesti; tahtoisin saada kaikki nuo ihmiset kokoukseen, kaikki samaan aikaan, ja antaa heidän nähdä se ero, kun teet asioita kasvokkain tai ainoastaan verkossa.

KAS: Saimme äskettäin valmiiksi National Alliancen kokoussalin, johon mahtuu noin 300 - 400 ihmistä.

DP: Aivan niin.

KAS: Tiedän, että puhemiehemme Erich Gliebe on ollut aika menestyksekäs – yksi menestyksekkäimmistä kasvokkain värvääjistä – Clevelandissa.

DP: Viimeisin luku, joka minulla on puheenjohtajastamme, oli että hän oli värvännyt, henkilökohtaisesti, yli 200 jäsentä. Se tekee hänestä ehdottomasti suurimman henkilökohtaisen värvääjän mitä meillä koskaan on ollut.

KAS: David, mikä on visiosi National Alliancen valkoisesta yhteisöstä viiden vuoden päästä?

DP: Visioni viisi vuotta tulevaisuuteen on se, että ensiksi tahtoisin nelinkertaistaa jäsenmäärämme. Uskon sen olevan mahdollista. Olemme nähneet 50 prosentin kasvua vuodessa, esimerkiksi. Siinä yksi.

Toinen on, että tahtoisiin nähdä läntisten osavaltioiden aluetoimiston, yhdessä koillisaluetoimiston kanssa, seuraavan viiden vuoden aikana. Tahtoisin nähdä keskimäärin kaksi hyvän kokoista julkista mielenosoitusta vuodessa; olemme tällä hetkellä suunnittelemassa yhtä, joka tulee tapahtumaan keskikesällä.

Tahtoisin myös nähdä oman 24 tuntia vuorokaudessa toiminnassa olevan Internet-radioaseman, aseman, joka lähettäisi jatkuvasti uutta ohjelmaa 24 tuntia päivässä. Tahtoisin nähdä meidän tekevän informaatiokampanjoita poliittisten ehdokkaiden kanssa, jossa päämääränä ei välttämättä ole voitto – vaikkakin se olisi yksi niistä – vaan valtavirtaistaa imagomme ja esittää sanomamme suuremmalle yleisölle.

Uskon tosissani, että jos asiat jatkavat samaa rataa kuin nyt – enkä ole koskaan nähnyt tällaista Alliance-vuosieni aikana – Uskon että vain taivas on rajana seuraavan viiden vuoden aikana. Tahtoisin pitää konferenssin Euroopassa. Tahtoisin mennä Australiaan tapamaan jäseniämme siellä. Tahtoisin ajatella kaikkien näiden asioiden olevan mahdollisia seuraavan viiden vuoden aikana.

KAS: Mitä tarkoitit, kun sanoit ”et ole ennen nähnyt tällaista”?

DP: Minne tahansa menen – ja sinun täytyy ymmärtää (ja sinä ymmärrät) tämä kaikki huolimatta vakavista sisäisistä ja ulkoisista hyökkäyksistä viime vuonna, huolimatta kaikista niistä – olen huomannut, että jäsenillämme on ennennäkemätön energiataso, ja jokaisessa kokouksessa, johon osallistun, huomaan sitä enemmän. Saat yleisön, joka hymyilee ja on onnellinen paikallaolostaan sekä nauttii veljeydestä, ja he kaikki ovat aktiivisia ihmisiä. He ovat kaikki ihmisiä, jotka, huolimatta iästään, menevät kaduille ja jakavat lentolehtisiämme – huolimatta siitä, missä ovat. En ole koskaan nähnyt sellaista, mihin tahansa menet, näet saman asian. Näet sen New Jerseyssä tai Sacramentossa … St Louisissa tai Salt Lake Cityssä … näet sen Floridassa tai Teksasissa … se on samanlaista joka puolella – aivan kuin kopio. Nämä ihmiset ovat niin täynnä energiaa ja iloisia olla osana Alliancea. Muiden järjestön ulkopuolisten mielipiteillä ei ole mitään väliä, meidän väkemme saa aikaan lehtiotsikoita ja värvää ihmisiä.

KAS: No, kiitos sinulle, David Pringle, osastasi tämän mahdollistamisessa. Kiitos kaikista uhrauksistasi ja kovasta työstäsi, ja kiitos, kun olit vieraana American Dissident Voices –ohjelmassa.

DP: Suuret kiitokset sinulle, että sain olla täällä; tämä on minulle kunnia. Kerron sinulle yhdestä hankkeesta, josta unohdin mainita, Albuquerquessa 90-luvun alussa meillä oli lyhytaaltoradio toiminnassa, ja kotonani tarjoiltiin limonadia ja kahvia joka sunnuntai-ilta samalla, kun kuuntelimme American Dissident Voices –ohjelmia.

KAS: Tuo oli WRNO:n aikaa.

DP: Aivan oikein, sitä se juuri oli. Rakastin sitä aikaa, ja odotan kovasti jatkoa.

KAS: Kiitos ahkeruudestasi, ja niiden ihmisten ahkeruudesta, jotka käyvät noissa tapaamisissa, jakavat kirjallisuutta, laittavat asiat tapahtumaan paikallisella tasolla, uskon meidän menevän sinne minne meidän täytyy mennä. Kiitos David.

DP: Kiitos itsellesi.

Filosofi Savitri Devi kutsui sitä "lumoavaksi", ja tohtori Willian Pierce kutsui sitä "Valkoisen rodun selviytymisoppaaksi". Illinoisin yliopiston Revilo Oliver, yksi viime vuosisadan suurimmista klassisisteista, kutsui sitä "ainutlaatuiseksi [...] aidoksi ensyklopediaksi kaikesta, mikä liittyy suoraan rotumme asemaan tämän päivän maailmassa".

Kirjan nimi on Willian Gayley Simpsonin Which Way Western Man?, jota ei voinut saada vuosiin ja joka on nyt uudelleen julkaistu National Vanguard Booksin toimesta.

William Simpson valmistui parhain arvosanoin teologiasta ja tuli fransiskaaniveljeksi työskentelemään köyhien ja ei-fransiskaanien pariin tavoitteenaan tehdä maailmasta parempi paikka. Simpson näki niiden ongelmien ytimen, joita hän yritti ratkaista, ja tajusi, ettei se työ mitä hän ja hänen ystävänsä tekivät tulisi koskaan ratkaisemaan niitä ongelmia joiden kanssa he kamppailivat. Parhaimmillaankin se pystyisi vain hidastamaan sivilisaatiomme ja yleensäkin ihmisen rappiota.

Hän luki suuria filosofeja, erityisesti Nietzscheä, ja 1920- ja 1980-luvuilla hän piti kirjaa totuuden ja elämän tarkoituksen etsinnästään. Which Way Western Man? on tämän etsinnän tulosta, ja se on yksi viime vuosisadan tärkeimmistä kirjoista.

Se julkaistiin 1980 ja myytiin loppuun muutamassa vuodessa. Siitä ei tehty uutta painosta koska kirjoittaja teki 1980-luvulta aina kuolemaansa asti 1990-luvulla erilaisia korjauksia ja lisäyksiä jotka heijastivat hänen uutta tietoaan ja lopullisia, kypsiä näkemyksiään. Vihdoinkin tämä työ on saatu päätökseen ja Which Way Western Man? -kirjan toinen painos on nyt saatavilla.

Which Way Western Man? on enemmän kuin historian, filosofian ja tieteen kirja, se on myös elämäntarina harvinaisen myötätuntoisesta miehestä, joka ymmärsi Pyhän Francisin ja Nietzschen tehtävää - miehestä, joka pystyi näkemään paikkamme universaalissa maailmankaikkeudessa ja selittämään sen tavalliselle lukijalle tavalla, johon kukaan muu kirjailija ei ole pystynyt. Suosittelen todella lukemaan Which Way Western Man? -kirjan, se on elämän muuttava kirja.

Which Way Western Man? on saatavilla tilausnumerolla 407 National Vanguard Booksilta. Tämän suuren ensyklopedian, joka sisältää 1070 sivua, saa 39.95 dollarilla + kolmen dollarin pakkaus- ja postikuluilla (muualle maailmaan viiden dollarin kuluilla) National Vanguard Booksilta: Box 330, Hillsboro WV 24946 USA. Tai voit tilata sen netistä klikkaamalla kirjan kuvaa natvan.com-osoitteessa.

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua Richard Berkeley Cottenin sanoista: "Vapaus ei ole ilmaista; vapaat ihmiset eivät ole tasa-arvoisia ja tasa-arvoiset ihmiset eivät ole vapaita."